Tämä päivitys on vain yksi viesti verkossa. Get it?

Isosetäni kertoi aikoinaan legendan esineistä, jotka valmistettiin kasasta vaaleita lehtiä käärittynä vähän vankempiin lehtiin. Näillä lehdillä oli erilaisia kuvia ja merkkejä, joita tuijottamalla saattoi taianomaisesti viisastua. Voiko olla, että tällainen myyttinen esine on nyt edessäni?

Kirja ei varsinaisesti sisällöltään ole huono. Siitä löytyy mielestäni ihan hyviä periaatteita viestintään ja ajatukset ovat suurimmaksi osaksi hyviä.

Kirjan ongelmana on enemmänkin sen ajoittainen kankeus. Asiat ovat välillä selitetty liian hankalasti. Pieni lisävärikään ei tekisi huonoa sisällölle ja tekisi lukemisesta vähän miellyttävämpää.

Vaikka itse pidän Wikipediaa loistavana asiana enkä tahdo antagonisoida sitä, oli minusta kumminkin melko outoa, että kirja käsittelee blogit n. kahden sivun lainauksella Wikipediasta.

Suurimpana ongelmana kumminkin on kirjan ikä. Internet ja sen kautta toimiva viestintä ovat muuttuneet paljon vuodesta 2007. Sosiaalinen media oli Suomessa silloin vasta lapsenkengissään. Internet ja se millä tavalla käytämme sitä muuttuu vähän väliä (okei.. porno, kissan- ja koiranpennut ja pizza tulevat aina olemaan listahittejä). Seitsemän vuotta on aivan liian pitkä aika.

Ja lopetetaan taas työkalulla. Ja kuten viimeeksi lupasin tällä kertaa on luvassa sydäntäriipivä tarina.

Kyse on tästä monitoimityökalusta. Menetin biologisen Leathermanini eräällä intin leirillä. Täyttääkseni aukon sydämessäni adoptoin tällaisen lahjaksi saamani ghettotyökalun. Ikävä kyllä tällä työkalulla on vakava huumeongelma ja se sylkee naamalleni, jos tarvitsen sen apua jossain. Uskon myös vakavasti, että se on koittanut tappaa tai ainakin vahingoittaa minua. Suhteemme ei ole hyvä ja viha on molemminpuoleista.