Suck my coffee!

Koska en ole vielä onnistunut formuloimaan (isot sanat, viisas mies) tarpeeksi ajatuksia Viesti verkossa -kirjasta blogin täytteeksi ja koska minulta kysytään viikottain tuhansia kertoja kahvinkeittotottumuksistani, päätin aloittaa tämän viikon täytebloggauksella kahvisnobeilustani.

Kuten jotkut saattavat tietää, olen suuri kahvin ystävä. En juo kovin paljoa kahvia (n. 2 kuppia päivässä + koulussa "nautitut" satunnaiset mukilliset automaattikahvia (jos automaatti suostuu toimimaan...)), mutta nautin kahvin mausta ja sen keittämisestä. Haluan, että kahvini maistuu mahdollisimman hyvälle ja siksi kulutan rahaa sen eteen ja teen jokaista kahvikupillista varten enemmän työtä kuin tavallinen rahvas Moccamasterinsa kanssa. Käyn siis tässä päivityksessä läpi kahvinkeittoprosessini. Niinkuin se jotain kiinnostaisi, mutta aika sama minulle.

Heti alkuun tärkein asia, jolla kahvista saadaan paremman makuista: pavut. En harrasta valmiiksi jauhettua kahvia vaan ostan kahvini kokonaisina papuina ja jauhan pavut jokaista kupillista varten juuri ennen kuin keitän kahvin. Papuina kahvi säilyttää makunsa huomattavasti pidempään kuin jauhettuna ja makuero on kuin yö ja päivä. En ole rasisti, mutta itse pidän vaalea- tai keskipaahdosta enemmän kuin tummapaahdosta, koska vaaleassa paahdossa maistuu itse kahvi enemmän. Mutta tiedän mitä aiotte sanoa. "Jauhat kahvin itse. Ei se niin kummallista ole." Hah, this isn't even my final form...

Seuraavaksi päästään itse keittovälineisiin. Ylläolevassa kuvassa on tärkeimmät välineet. Vasemmalta oikealle: kahvikuppi (äärimmäisen hyödyllinen), Kone Coffee Filter ja viimeisenä Hario V60. Kyllä, se on metallinen suodatin eli kartionmuotoinen pala metallia, jossa on noin 3 gaziljoonaa pientä reikää. Kone siis menee V60:n sisään ja V60 asetetaan kahvikupin päälle, jotta kahvi valuu suoraan kuppiin. Ja lopuksi koko rakennelma menee keittövaa'an päälle, jotta tiedän kuinka paljon minun täytyy kaataa vettä, että saan kahvin-vesi -suhteen oikeaksi. Jokaista grammaa kahvia kohden kuuluisi kaataa 17 grammaa vettä.

Seuraava osa prosessia on keittää vettä vedenkeittimellä ja jauhaa kahvi juuri ennen kuin vesi alkaa kiehua. Veden pitäisi jäähtyä hieman ennen kuin sen kaataa kahvin päälle, muuten kahvi saattaa menettää makua. Kahvi olisi hyvä saada "kukkimaan" eli kaataa tarpeeksi vettä, että kahvista tulee märkää (muttei uivaa) ja odottaa hetki. Tämä vapauttaa hiilidioksidia poroista ja auttaa kahvia saamaan paremman maun. Tämän jälkeen on jäljellä vain veden lisääminen hiljakseen, kunnes tarvittava määrä on saatu täyteen.

Hot action shot!

Lopuksi tyhjennän suodattimen poroista roskiin ja huuhdon sen sekä V60:n. Koko prosessi vie vähän alle 10 minuuttia ja lopputuloksena on parasta kahvia mitä olen juonut. Mutta mikä tästä tekee parasta? Kone-suodattimen ansiosta kahviin ei tule paperisuodattimen makua ja toisin kuin paperisuodatin, Kone päästää kahvin öljyt kuppiin:

Tämä on tärkeää

Metallisuodattimen kanssa on toki omat vaaransa. Jos vettä kaataa liian voimakkaasti, tulee kahviin helposti paljon sakkaa, joka ei ole kupin pohjalla kovin miellyttävää. Mutta kärsivällisesti kaataen äärimmäisyyksiin harjaantuneilla kaatolihaksillani, sakka ei ole ongelma.

Pahoittelen, tällä kertaa olen ottanut aiheen lähes vakavasti.
Ei työkalua tällä kertaa. Tässä on ollut jo ihan tarpeeksi. Asiaan palataan taas ensi kerralla koskettavalla tarinalla. Don't miss it.