En ole kovinkaan aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. En ole itsekään varma miksen ole hyväksynyt sitä elämääni.
Kuulun siihen kuolevaan rotuun, joka ei ole Facebookissa. En uskonut Facebookin potentiaaliin, silloin kun se alkoi keräämään huomiota Suomessa (tai ennemminkin S(u)omessa. Ehhee..? hee... hmm.. ei). Kun myöhemmin tajusin, että olin väärässä sen suosion suhteen, omaksuin fuck that -asenteen, jota olen vapaasti soveltanut myös moneen muuhun asiaan. Nyt kumminkin olen viimeisiä Facebook-kapinan selviytyjiä ja vaikuttaa siltä että häviämme tämän sodan.
Twitteriä käytän tai olen käyttänyt. Tilin tein n. 1,5 vuotta sitten ja lähinnä olen käyttänyt sitä muiden ihmisten twiittien lukemiseen. Aikoinaan luin twiittejä aktiivisesti, mutta nykyään sekin on jäänyt lähes olemattomaan. Kovin montaa kertaa en ole itse twiitannut... Viimeisin twiittini on muistaakseni viime vuoden puolella tehty twiitti pierevistä apinoista ja tieteestä. Pelkästään tärkeitä asioita.
Aarnin DayZ-tarinoita lukiessa tuli mieleeni Dark Soulsin ja ylipäätänsä Souls-pelisarjan tarjoama sosiaalinen kokemus. Vaikka peli on pääpainoltaan yksinpeli, pelaajat voivat jättää viestejä ympäri pelimaailmaa, jotka näkyvät sitten muiden ihmisten peleissä. Koska peli on hankala, pelaajat auttavat toisiaan viesteillä, jotka voivat esim kertoa taktiikoita, näyttää suuntaa tai osoittaa piilotettuja paikkoja. Viestejä ei kumminkaan voi kirjottaa vapaasti vaan viestin sisältö täytyy kasata valmiiksi annetuista sanoista ja fraaseista. Tällä tavalla viestit pysyvät asiaankuuluvina ja asiallisina.
 |
| Classy |
Ehkä minun olisi aika niellä ylpeyteni ja ottaa sosiaalisen median kylmä syleily täysin vastaan. Tai sitten jatkan nurkassa istumista. Meidän aikana kirjotettiin kirjeitä.
Joudun harmikseni myöntämään, että kaikki talouden työkalut on käyty läpi... Joten... Hmm... Kuva tortillasta.
 |
| Äidin salaisella reseptillä tehty |
Minusta tuntuu, että sodan suhteen saattaa olla vielä toivoa! Facebookin kävijämäärät eivät viime aikoina ole enää nousseet räjähtävästi, vaan porukka alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyä koko palveluun. Kuitenkin haittapuolena on Facebookin koukuttavuus ja ihmsten uteliaisuus kanssaihmisten elämästä, eli porukka ei rohkene poistaa käyttäjäänsä. Monet ystäväni ovat kertoneet olevansa Facebookissa nykyään lähinnä näön vuoksi. There's still hope!
VastaaPoistaItsekin olen, ja olen itseasiassa aina ollut, Facebookissa vain tavan vuoksi ja koska kaikki muutkin ovat siellä. Muihin sosiaalisen median välineisiin en olekaan sitten enää jaksanut tutustua niin paljon, että olisin kirjautunut niihin itse.
VastaaPoistaäh, pidä pintasi! Ei Facebook, tai muukaan sosiaalinen media ole kuin koukuttava tarpeettomuus- eikös sekin ole erottautumiskeino, ettei ole kaikkialla. Itsekin olen tehnyt lähivuosina vaikutuksen muuten erääseen työnantajaan, olemalla ainut, joka lähetti hakemuksensa perinteisenä kirjeenä!
VastaaPoista